Terveydenhuolto Filippiinit
Terveydenhuolto Filippiineillä vaihtelee yksityisten, julkisten ja barangay-terveyskeskusten kanssa (monet maaseutukunnissa). Suurin osa kansallisesta terveydenhuollosta on yksityisten terveydenhuollon tarjoajien vastuulla, ja kustannukset ovat valtion tai potilaiden vastuulla.
Filippiinien terveydenhuoltojärjestelmä, joka on julkisen ja yksityisen sektorin yhdistelmä, kohtaa haasteita tasapuolisen ja kattavan hoidon tarjoamisessa. Perinteiseen lääketieteeseen perustuva ja siirtomaa-vaikutteiden muovaama järjestelmä kulkee nyt maisemassa, jossa yksityiset palveluntarjoajat kantavat suuren osan taakasta, ja valtion tai potilaiden kustannukset.
Filippiinien terveydenhuollon historia
Pre-kolonialistinen Filippiinien terveydenhuolto, joka on peräisin 1500 luvulta, keskittyi perinteisiin kasviperäisiin lääkkeisiin ja uskoon luonnon keskinäiseen yhteyteen. Filippiiniläiset käyttivät erilaisia kasveja lääkinnällisiin tarkoituksiin: anonas-lehdet ruoansulatushäiriöihin, betel- ja areca-pähkinälehdet vammoihin ja sambong vaivoihin, kuten munuaiskiviin ja verenpainetautiin.
Espanjalaiset kertoivat, että heillä oli laaja lääketieteellinen tietämys, mukaan lukien tehokkaat myrkkyvastalääkkeet, kuten igasudinsiemenet, palanigankuori ja bagosabak-kuori. Tästä huolimatta espanjalaiset uskoivat länsimaisten terveydenhuoltokäytäntöjen määräämiseen.
Kansanterveyden kehitys
Filippiinien ulkomaalaisten tautien torjumiseksi espanjalaiset perustivat sairaaloita, joita usein hallinnoivat friarit. Sairaala Real, ensimmäinen sairaala Filippiineillä, joka rakennettiin Cebussa vuonna 1565 ja siirrettiin myöhemmin Manilaan, jossa se tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1863, palveli aluksi vain espanjalaisia sotilaita ja merimiehiä, joilla oli taloudellisia ja henkilöstöhaasteita.
Fray Juan Clementen vuonna 1578 perustama Hospital de Naturales tarjosi ilmaista sairaanhoitoa alkuperäiskansoille, sai kuninkaallista tukea ja toimitti muita laitoksia. Tulipalon ja japanilaisten spitaalien tulvan jälkeen se nimettiin uudelleen San Lazaron sairaalaksi, joka kärsi hyökkäyksistä ja sotilaallisesta käytöstä. Nykyaikainen San Lazaron sairaala sijaitsee nykyään Manilan Rizal Avenuella, maalla, jonka uskotaan olevan spitaalisen lahjoittama.
Vuonna 1884 kuninkaallinen määräys määräsi maksuttoman lääkintäavun köyhille, mikä johtui vuoden 1882 Manilan koleraepidemiasta. Tämä johti siihen, että kunnalliset lääkärit veltorjottiin tarjoamaan ilmaisia palveluja köyhtyneille perheille.
- Filippiinien vallankumoushallitus perusti kansanterveysviraston.
- Amerikkalaiset perustivat terveysviraston vuonna 1898.
- Terveyslautakunta keskittyi aluksi isorokon torjuntaan rokotusten avulla.
Näistä ponnisteluista huolimatta huono sanitaatio ja taudinpurkaukset, mukaan lukien paiserutto ja lepra.
Huolimatta UHC-lain pyrkimyksestä parantaa hoitoa kaikille, järjestelmä on edelleen hajanainen, ja palvelun laadussa ja määrässä on merkittäviä eroja varakkaiden ja köyhien välillä. Tähän vaikuttavat muun muassa pienet budjetit, hoitajamuuton pahentama henkilöstöpula ja heikommassa asemassa olevan väestön historiallinen laiminlyönti.
Kehittyneisiin maihin verrattuna Filippiinit osoittaa suhteellisen pienen osan bruttokansantuotteestaan terveydenhuoltoon. Näiden haasteiden ratkaiseminen on edelleen kansakunnan prioriteetti.
Tämä artikkeli on kirjoitettu tekoälyn avulla useiden uutisraporttien pohjalta, ja toimituksemme tarkistaa sen toimitusperiaatteidemme mukaisesti. Journalistiset periaatteet · Vinkit & yhteystiedot
Kommentit 0